keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ninjailua nuorillekin.

Martial-arts elokuvia on tehty runsaasti myös nuoremmalle ikäpolvelle. Jokainen tällainen elokuva on jokseenkin aina hieman riippuvainen jostain aikaisemmasta elokuvasta tai elokuvan aiheesta, sillä onhan teema kaikessa yksinkertaisuudessaan melkein aina sama: Oppia puolustamaan itseään muilta tai itseltänsä. Näiden leffojen taso ei ole kuitenkaan ollut mikään huimaavan korkea, mutta poikkeaviakin tapauksia on.



Monen "aikuisemmankin" leffan inspiraationa on toiminut ihan nykypäiväänkin asti vanha kunnon Karate Kid. Syrjitty nuorukainen saa henkistä ja fyysistä oppia kiusaajiaan vastaan vanhalta ja viisaalta pikkumieheltä. Opetuksen metodit ovat kyseenalaisia, mutta kuitenkin maanläheisiä ja yksinkertaisia asioita. Voima ei ole pääasia. Elokuva sai liudan "turhia" jatko-osia, joista neljäs on selvästi heikoin ja uskottomin tekele. Karate Kid nosti pääosanäyttelijä Ralph Macchion lisäksi ilmoille B-karateleffojen keskisuuria nimiä, kuten Martin Kove ja William Zabka.

Kurkipotkulla kumoon.













Jatko-osa tehtailun kohteeksi joutui myös alkuperäinen 3 Ninjaa. Victor Wong näytteli Japanilaista kolmen lapsen isoisää, jotka aina kesäksi menivät "ninjailemaan" isoisän mökille. Tapahtumiin sotkettiin hieman humoristista rikollisuutta, niin seikkailu oli valmis. Tämänkin elokuvasarjaan jatko-osia kannattaa välttää, sillä homma muuttuu autistisemmaksi yhä enemmän ja enemmän elokuva elokuvalta.

Victor Wong teki pokkanaamalla vielä 3 jatko-osaa.














Tv-sarjasta lähtöisin oleva Power Rangers-leffa sai hypetystä paljon myös valmistumisvuotenaan 1995. Ei TV-sarjan veroinen, mutta kuitenkin suhteellisen toimivaa teineille suunnattua taistelukoreografiaa yhdistettynä pienemmille lapsille suunnattuihin pahvisiin robotteihin, jota hakkaavat toisiansa paskaksi. Jatko-osa sääntö pätee tässäkin tapauksesssa.

Värikästä väkeä nämä Rangerit.














Nuija-ninja reilusti ylipainoinen ninja, jonka taidot ovat samala tasolla älykkyyden kanssa. Tehokkain ase lieneekin loppujen lopuksi suuri sydän ja tilanteellinen tyhmyys. Sopinut aina omaan "kerran vuodessa" listaan, vaikkei tarinallisesti olekaan sieltä fiksuimmasta päästä. Mukana menossa on silti mm. Keith" Cooke ja "China ´O Brien" ja Robin "Mortal Kombat" Shou. Suosittelen.
                                                       
Chris Farley osasi elinaikanaan ainakin ilmeilyn.