LEFFANINJAN KYSELYTUNTI: Haastattelussa suositun Yhdysvaltalaisen Fist of B-list-blogin luoja, herra Karl Brezdin.
Pasi: Mistä sait idean kehittää blogin, jolla on niin intohimoinen sanoma ja laaja osumatarkkuus?
Karl: "Kun olin lapsi, olin suuri Jean Claude-Van Damme-fani. Selailin eräänä viikonloppuna videoita paikallisessa video-kaupassa ja löysin No retreat, No surrenderin. En ollut koskaan nähnyt sitä. Rakastin sitä. Amerikkalaisessa leikkauksessa oli paljon jatkuvuusvirheitä, huonoa vuoropuhelua ja omituisia hahmoja. Nuo ovat kaikki tekijöitä, joista nautin genrestä riippumatta. Minulla on aina ollut intohimo kirjoittamiseen, joten päätin aloittaa yksinomaan länsimaisten b-karateleffojen arvostelun. Valitsin sen markkinaraon, sillä vaikka toimintaelokuva-ja "huono-elokuva" sivustoja on paljon, ei ollut oikeastaan mitään sivustoa, joka olisi keskittynyt yksinomaan tähän genren sisäiseen genreen. Se on myös mahdollisuus tutstua vanhoihin ja uusiin tuttavuuksiin vuosien varrelta. Voisi oikeastaan sanoa, että nostalgisista syistä."
Pasi: Tarjosit myös viime syksynä sivustollasi mahdollisuutta osallistua Ninjavemberiin (Bloggaajat lähettävät omia Ninja-elokuviin keskittyneitä arvosteluitaan julkaistavaksi.) Järjestetäänkö kyseinen tempaus tänä vuonna?
Karl: "Ninja ei koskaan paljasta! Luultavasti kyllä. Silti."
Pasi: Mistä rakentuu täydellinen karate-elokuva?
Karl: " Sankarit ovat aina yhtä hyviä kuin heidän vihollisensa, joten asettaisin päälimmäiseksi värikkään roiston, joka osaa taistella. Jos näyttelijä ei osaa taistella, tarvitaan loistavaa dialogia tai mielipuolista ylinäyttelyä. Taisteluiden tulee olla joko erittäin hyviä tai erittäin huonoja. Pahin synti on tehdä koreografioista tylsiä, hitaita tai muuttumattomia. En myöskään näe syytä, miksi karate-elokuvan pitäisi olla kestoltaan yli 100 minuttia tai jotain. Ikääntyneet muotivalinnat, kuten keltit, vyölaukut ja salihousut sopivat myös kuvaan. Näitä kaikkia kun yhdistelee, se on lähellä täydellisyyttä."
Pasi: Mikä on lempielokuvasi, jossa esiintyy sana "Fist"?
Karl: "Loistava kysymys! Fist of legend, pääosassa Jet Li!"
Pasi: Harrastatko itse taistelulajeja?
Karl: " Kun olin n. 9-10 vuotias, minä ja eräs hyvä ystäväni kävimme Tang soo do-koulussa. Kävimme siellä lähinnä pelleilemässä, ei meillä ollut aikomustakaan saada uusia ystäviä (Suurin osa toisista lapsista olivat täysiä mulkkuja, vaikka rehellisesti sanottuna kaikki lapset ovat mulkkuja) Kumpikaan meistä ei juuri pitänyt tuntien kurinpidollisista näkökohdista. Minulla ei myöskään ollut hajuakaan, kuinka sitoisin vyöni, joten vanhemmat karatekat joutuivat aina auttamaan. Jonkin ajan päästä, ystäväni vain lakkasi käymästä siellä. Omakin kiinnostukseni alkoi laantua sen jälkeen, mutta sinnittelin keltaiseen vyöhön asti. Loppu. Sen jälkeeen en ole käynyt. Ajattelin jossain vaihessa aloittaa Tai-Chin.
Pasi: Mitä mieltä olet nykyajan karateleffoista ja näyttelijöistä?
Karl: "Niitä on niin monia loistavia. Iko Uwais on ilmiömäinen. Scott Adkins tekee todella hyvää työtä. Olen Jeeja Yaninin suuri fani. Sitten on hieman vanhempaa kalustoa, jotka pärjäävät yhtä hyvin: Michael Jai White, Gary Daniels, Donnie Yen. Rehellisesti sanoen nykyään on niin paljon enemmän lahjakkaita taistelijoita, kuin ennen vanhaan "Suoraan videolle"-aikoina. Yleinen laatu näyttelijöiden kohdalla on vain niin paljon vahvempi, ja heillä on vaihtoehtoja tehdä erilaisempia leffoja päästäkseen huipulle."
Pasi: Mikä on oma henkilökohtainen suosikkiarvostelusi Fist of B-listissä?
Karl: "Yritän välttää omia tekstejäni julkaisemisen jälkeen, etten löytäisi niistä hirveästi virheitä. Minulle on olemassa valittu ryhmä elokuvia, jotka on vain yksinkertaisesti ollut hauskempi katsoa ja arvostella kuin toiset: Undefeatable, King of the Kickboxers, Superfights, all of the No Retreat, No Surrender-leffat. Jos ylistän jotain yli kaiken, ne ovat suosikkejani."
Pasi: Nimeä kolme tärkeintä nimeä B-martial arts leffojen historiassa?
Karl: " Cynthia Rothrock hänen tuotteliaisuutensa takia. Hänellä oli myös kyky työskennellä Hong Kongissa kuten Yhdysvalloissa ilman suurempaa meteliä. Siu-Hung Leung, joka toimitti meille loistavilla koreografioilla toimitettua Englanniksi puhuttuja elokuvia. Viimeisenä Roger Corman, joka tuotti ja levitti meille niin paljon B-luokan itsepuolustuselokuvia."
