Nämä vihreät rumilukset aloittivat uransa sarjakuvissa jo 1984. Sarjakuvissa en kilppareita kuitenkaan koskaan tavannut. Oma tutustumiseni näihin hahmoihin tapahtui sarjakuvaan pohjautuvan piirrossarjan myötä (1987-1996). Kilpikonnat saivat myös tänä kulta-aikanaan myös kolme täyspitkää elokuvaa, joista ensimmäinen (1990) on oma suosikkini. Tänä päivänäkin olen vielä koittanut hankkia jälkikasvulleni materiaalia tästä nostalgisesta Turtles-buumista, jotka ovat saaneet kyllä hyvän vastaanoton.
Teini-ikäiset mutanttininja kilpikonnat-elokuva on läpileikkaus rakkaudestani näihin konniin. Se kertoo kilpikonnien syntytarinan mukavan perinteisin konstein, ilman suurempia tehostejuttuja. Hahmojen upeasta ulkonäöstä kiittäminen on Jim Hensonia, jonka luovuus ja materiaalien oikeanlainen käyttö sai sankareistani elävän ja ketterän näköisiä. Vielä vuosienkin jälkeen elokuvan positiivisuus ja tekninen toteutus sai itsessäni aikaan voimakkaita reaktioita, joista mainittakoon esim. kylmät väreet. Tämä hieno elokuva saa blu-ray- julkaisun loppukesästä, joka luonnollisesti on tilattu jo ennakkoon. Ensi vuodelle kaavaillusta uudesta elokuvista en ole hirveän innoissani, vaikka onkin hienoa, että nämä hahmot esitellään myös uudelle sukupolvelle. Rahan ahneus ja tekniikka ovat kuitenkin ottaneet homman omiin käsiinsä, joten mielestäni mistään "perinnöstä" ei voida puhua.
En koskaan ollut mikään hoikka Urheilija-nuorukainen, enkä ole sitä vieläkään. Yleiskuntoni on enintäänkin tyydyttävä ja sitä säestetään astma-piipusta käsin. Ehkä tämänkin takia ihannoin näitä itsepuolustuslajeja harrastavien ja osaavien taitoja filmiltä käsin. Vaikka ryhdistyisin kasvattamaan kuntoa ja opettelemaan taistelulajeja, on pakko myöntää: Ninjoille ei ole Suomessa hirveästi töitä. Siksi tyydynkin elämään oman elämäni mutanttikonnana filmiltä käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti